Historiaa
KAINUUN 4H - PIIRIN HISTORIIKKI VUOSILTA ( 1931 ) 1961 – 1991
Vuotta 1961 varhaisempi vaihe
Suomen 4H – liiton 50-vuotisjulkaisussa todetaan mm. ”Kun Mannerheimin Lastensuojeluliiton työvaliokunta oli jälleen koolla marraskuussa 1924, tehtiin päätös kerhotyön alkamisesta kentällä. Kenraali Mannerheim itse halusi tätä, koska oli vakuuttunut maalaisnuorison omien kerhojen suuresta taloudellisesta merkityksestä ja niiden kasvattavasta vaikutuksesta.” tämä kokous oli varsinaisen sysäyksen antaja 4H-toiminnan alkamiselle maassamme.
Suunnitelmallinen toiminta alkoikin jo v. 1926 kolmella näytealueella Ilmajoella, Paimiossa ja Pusula-Kirkkonummella. Suomen 4H -liitto perustettiin eri yhteisöjen toimesta v. 1928.
Kainuussa oli toiminta aloitettu jo aivan 30-luvun alussa. Vv. 1933 -34 on toimintaa ohjattu Oulusta käsin. Ko. vuosilta löytyy Oulun Talousseuran arkistosta merkintä, että agronomi Antti Hirvisalo on käynyt ohjaamassa kerholaisia Kajaanin maamiesseuran alueella. Tätäkin aikaisempi ajankohta löytyy Suomussalmelta, jossa Suomussalmen Marttayhdistys on aloittanut kerhotoiminnan ohjauksen jo v. 1931, joten toisaalta olemme viettämässä Kainuun kerhotyön 50-vuotisjuhlaa.
Ennen kuin Kainuussa oli oma 4H-piiri, tehtiin 4H-työtä maakunnassamme pitkähkön ajan Pohjois-Savon ja Kainuun silloisen Maatalouskerhopiirin alaisuudessa.
Aikakirjojen mukaan Kainuussa toiminta alkoi laajemmin v. 1936. Ensimmäisinä mukaan ovat tulleet Kajaanin mlk, Ristijärvi, Sotkamo, Suomussalmi ja Vuolijoki.
Vuotta myöhemmin Vaala (Säräisniemi). Vuonna 1939 oli toimintaa kaikissa Kainuun maalaiskunnissa. Kajaanin kaupungissa toiminta alkoi 1942 ja oli yhtäjaksoisesti vuoteen 1954.
Hyrynsalmella oli toimintaa v. 1939, mutta sen jälkeen se nukkui aina vuoteen 1956, samoin Paltamo ja Puolanka vuoteen 1957. Vaalassa ja Vuolijoella oli toiminta pysähdyksissä vuodesta 1940 aina vuoteen 1962.
4H-työn varhaisempi vaihe oli Kainuussa pienimuotoista, keskittyen lähinnä kotiarvevihannesten viljelyyn, vaatekasvien viljelyyn, kotieläinten kasvatukseen, kotitalous- ja käsitöihin sekä tupakan viljelyyn. Selvästikin on nähtävissä, että toiminta ei saanut Kainuussa sitä asemaa kuin esim. Pohjois-Savossa.
Onhan se ymmärrettäväkin, sillä Kuopiosta käsin oli Kainuu liian kaukainen alue tehokkaasti johdettavaksi. Tätä johtuneekin, että 4H- toimintaa ylläpidettiin 30-luvun alkupuolella muiden järjestöjen toimesta.
Omia maatalouskerhoyhdistyksiä on alettu perustaa 30 – luvun loppupuolella ja 40-luvulla. Täsmällistä tietoa siitä, milloin kainuulaiset ryhtyivät puuhaamaan omaa piiriä ei ole ennen kuin 50 – 60- lukujen taitteessa. Jo nyt varttuneempien kunnallismiesten kertomana on kyllä keskusteltu oman piirin perustamisesta jo 50-luvun alkupuolella.
Pohjois-Savon ja Kainuun Maatalouskerhopiiriliiton johtokunnassa toimiessaan opettaja Niilo Reinikainen ja sittemmin opettaja Anni Reinikainen Suomussalmelta sekä taloustirehtööri Oskari Mikkonen Ristijärveltä omaksuivat ajatuksen Kainuun erottamisesta Pohjois-Savon yhteydestä omaksi piirikseen. Ehkä ansiokkaimmin Kainuun 4H-piirin perustamisen puolesta on toiminut silloinen Maataloustuottajain Kainuun Liiton toiminnanjohtaja Olli Kaarakainen. Hänen kerrotaan pommittaneen pääkaupungissa Bulevardin varrella sijaitsevaa Maatalouskerholiiton toimistoa ja siellä maanviljelysneuvos Aatos Tavailaa vaatimuksilla, että Kainuuseen on saatava oma piiri.
Näihin vaatimuksiin yhtyivät silloiset Maanviljelysseura ja metsähoitolautakunta, muutama kunta sekä Kainuussa toimivat maatalouskerhoyhdistykset.
Pohjois-Savon Maatalouskerhopiirin johtokunta teki kuitenkin 12.12.1960 Kainuun edustajien esityksestä ja Suomen Maatalouskerholiiton toivomuksesta päätöksen, jossa Kainuu esitetään omaksi piirikseen. Niin Helsingissä otettiin kainuulaisten vakaat aikeet vakavasti ja Kainuun 4H-piirin, silloisen Maatalouskerhopiirin perustava kokous pidettiin tammikuun 11.päivänä 1961. Kokouksessa oli läsnä eri yhteisöjen ja maatalouskoulujen edustajia yhteensä 30 henkilöä.
Otteita perustamiskokouksen pöytäkirjasta:
1§: Kokouksen avasi Pohjois-Savon ja Kainuun Maatalouskerhopiiriliiton sihteeri, agronomi Erkki Ahola. Avaaja luonnehti seikkoja, jotka ovat nyt tehneet mahdolliseksi Kainuuseen oman kerhopiiriliiton perustamisen.
5§: Kerholiiton edustaja, agronomi Pentti Lindsberg esitti erittäin mielenkiintoisen katsauksen maatalouskerhotoiminnasta, kerhon työmuodoista ja mihin maatalouskerhotoiminnalla pyritään nuorison ja erikoisesti maatalousnuorison kasvatustyössä. Alustuksen johdosta käytiin rikassisältöinen keskustelu. Puheenvuoroja käyttivät kaikki viralliset maatalouskerhoyhdistysten edustajat ja myöskin useat yhteisöjen lähettämät edustajat.
Puheenvuoroja käytettiin yhteensä 14, joissa kaikissa kannatettiin yksimielisesti Kainuuseen oman maatalouskerhopiirin perustamista.
6§: Sotkamon maatalouskerhoyhdistyksen valitsema virallinen edustaja, opettaja Heikki Korhonen esitti, että perustettaisiin Kainuun Maatalouskerhopiiri, jonka toiminta aloitettaisiin välittömästi ja tässä kokouksessa vahvistettaisiin mallisäännöt sekä valittaisiin ensimmäinen johtokunta. Tehtyä esitystä kannatti Hyrynsalmen maatalouskerhoyhdistyksen valitsema virallinen edustaja, opettaja Artturi Pyykkönen, Suomussalmen maatalouskerhoyhdistyksen virallinen edustaja Anni Reinikainen ja Ristijärven maatalouskerhoyhdistyksen samoin virallisesti valittu edustaja, taloustirehtööri Oskari Mikkonen. Näin ollen tehtiin virallisessa järjestyksessä päätös Kainuun Maatalouskerhopiirin perustamisesta.
8§: Ensimmäiseen Kainuun Maatalouskerhopiirin johtokuntaan valittiin sääntöjen mukaan 9 varsinaista ja 3 varajäsentä, valituksi tulivat: päämetsänhoitaja T.A.Ranta Kajaani, opettaja Anssi Reinikainen Suomussalmi, opettaja Artturi Pyykkönen Hyrynsalmi, agrologi Reino Hiltunen Ristijärvi, agrologi Veikko Leinonen Paltamo, opettaja Heikki Korhonen Sotkamo, kunnanjohtaja Tauno Rautiainen Kuhmo, maanviljelijä Risto Karjalainen Vuolijoki ja maanviljelijä Reino Mäkäräinen Puolanka. Varalle maanviljelijä Pekka Leinonen Vaala, agronomi Aino Karjalainen Kajaani ja maatalousneuvoja Leevi Ruusunen Suomussalmi.
Johtokunta valitsi keskuudestaan puheenjohtajaksi opettaja Heikki Korhosen Sotkamosta. Hän toimi puheenjohtajana vuosina 1961 – 1967. Muina puheenjohtajina ovat toimineet metsänhoitaja Risto Nederström Kajaanista 1968 – 1971, rehtori Eero Oikarinen Ristijärveltä 1972 – 1973, metsäteknikko Väinö Nieminen Sotkamosta 1974 – 1978 sekä Eero Oikarinen uudelleen 1979 – 1987.
Varapuheenjohtajina ovat toimineet vuosina 1961 – 1963 päämetsänhoitaja T.A. Ranta Kajaanista, 1964 – 1971 opettaja Artturi Pyykkönen Hyrynsalmelta, opettaja Olavi Manninen Kuhmosta 1972 – 1973, opettaja Väinö Vähäsarja Vaalasta 1974 – 1979 sekä hallintopäällikkö Kalevi Hakonen Kajaanista 1980 ja edelleen.
1960 luku
Johtokunnan ensimmäisenä tehtävänä oli toiminnan organisoiminen koko maakuntaa kattavaksi. Tässä tehtävässään johtokunta onnistuikin suhteellisen lyhyessä ajassa, sillä kun v. 1960, ennen piirin perustamista oli toimintaa vain neljässä kunnassa, niin jo perustamisvuonna 1961 seitsemässä kunnassa, 1962 yhdeksässä ja 1964 kymmenessä kunnassa. Kuntien lukumäärä ei ole tästä lisääntynytkään, sillä Kainuu käsittää vain kymmenen kuntaa.
Kun perinteinen 4H-toiminta saatiin käyntiin koko maakunnassa, niin johtokunnassa ryhdyttiin pohtimaan aivan uusia yritysmuotoja ja niiden tuomista Kainuuseen. Jo v. 1966 teki piirin johtokunta esityksen Suomen 4H-liitolle kalatalouskonsulentin palkkaamiseksi Kainuuseen. Usko kalanviljelyyn 4H-liitossakin näytti vähäiseltä, koska ko. vakanssia emme saaneet. Mutta meillä oli uskoa, sillä järjestimme useita kalanviljelykursseja ja suoritimme opintomatkoja Keski- Suomeen. Silloin perustettiin 4H:n toimesta Kainuuseen ensimmäiset yksityiset kalankasvattamot ja viljelylaitokset.
Samana vuonna 7.10. on johtokunta tehnyt Kainuun kannalta erittäin kauaskantoisen päätöksen; aloittaa turkistarhaus Kainuussa. Tämä päätös merkitsi sitä, että jo marras-joulukuussa v.1966 koulutettiin lähes 20 nuorta miestä kahden kuukauden kurssilla turkistarhaajiksi. Teoriaa oli kuukausi ja käytännön harjoittelua Keski-Pohjanmaan turkistarhoilla toinen kuukausi. Opintoretkiä Etelä- ja Keski-Pohjanmaalle tehtiin useita.
Kun nähtiin, että Kainuussa innostuttiin turkistarhauksesta, muutettiin yksi avoinna oleva 4H-neuvojan toimi turkisneuvojan toimeksi.
7.1.1967 on johtokunnan pöytäkirjassa merkintä: 7§ ”Avoinna olevaan turkisneuvojan toimeen valittiin turkisteknikko Unto Hanni Kannuksesta ja hänen kieltäytymisensä varalle turkisteknikko Väinö Hernesniemi samoin Kannuksesta. Toimi otettava vastaan 1.2.1967.” Samassa kokouksen 13§ :ssä kehotetaan toiminnanjohtajaa käymään neuvotteluja kuntien kanssa turkisrehusekoittamon sijainnista.
1960- luvulla perustettiinkin eri puolille Kainuuta useita turkistarhoja. Sotkamoon rakennettiin rehusekoittamo.
Esimerkin ja nuorten ennakkoluulottoman toiminnan ansiosta tuli Kainuuseen 60-luvulla aivan uusia elinkeinoja, joihin kunnissakin alettiin uskoa. Nyttemmin ovat kunnat palkanneet erityisneuvojia hoitamaan 4H.työn tuloksena alulle panemia yritysmuotoja.
1970-luku
1970 -luvulla oli Kainuussa 4H - toiminnassa henki päällä kuten tavataan sanoa. Silloin tuli toiminnan piiriin aivan uusia ennen kokemattomia toimintamuotoja. Piirin johtokunnassa käsiteltiin sellaistakin asiaa kuin maatilamatkailu jo v.1968, jonka merkitys vasta nyt tiedostetaan.1970–luvun alkupuolella tutkittiin mahdollisuuksia mesimarjanviljelyn ja mehiläishoidon kehittämiselle Kainuussa.
Mesimarjan viljelykokeita tehtiin 1972 ja 1973. Tässä asiassa taidettiin takoa päätä seinään. Mehiläisten hoito sen sijaan on lisääntynyt voimakkaasti. Noihin aikoihin tehtiin myös muita kokeita hyvin vilkkaasti, mm. lakan viljelykokeita Turun yliopiston kanssa, Kemiran kanssa yhteistyössä on viety läpi useita koesarjoja pellon ja metsän puolella. Helsingin yliopiston kanssa on tutkittu puolukan lannoitusta ja satoja. Pajujakin on kerätty energiametsiköiden koetarpeisiin.
1970-luvulla käynnistyi myös mustaherukan sopimusviljely yhteistoiminnassa Valion kanssa. Ilman Valion voimakasta mukanaoloa ei homma olisi käynnistynyt. Mustaherukan sopimusviljely on tullut Kainuuseen jäädäkseen ja sen juurruttamisessa tänne on 4H -piiri ollut merkittävästi mukana.
Vuosikymmenen loppupuoliskolla tulivat kuvioihin mukaan uusiutumattomien luonnonvarojen hyödyntäminen eli lannoitesäkkien keruu.
Samoihin ajankohtiin ajoittuu myös luonnontuotteiden keräily ja kuivatus. Tämä toiminta samoin kuin muovisäkkien keruu jatkuu edelleen vilkkaana ja sopimuspohjaisena. Sieniasemaverkostoa olemme myös olleet kehittämässä yhdessä Valion kanssa.
Metsäpuolella on viimeinen vuosikymmen ollut keskittymistä nuorten metsien hoitoon ja energiapuun hankintakysymyksiin. 4H-yhdistyksillä on käytössään mm. raivaussahoja, joita vuokrataan kerhokotien tarpeisiin. Aurausmerkkihankinnat TVL:lle on jo vakiintunut käytäntö. Merkkejä on tehty vuosittain n. 170.000kpl.
Muusta toiminnasta 1970-luvulla mainittakoon Kalotti-yhteistyön voimakas kehittyminen sekä muutenkin yhteistyön kehittyminen oman maakunnan sisällä ja kuntien taloudellisen tuen vakiintuminen 4H-toiminnalle. 4H-neuvojien aseman huomattava paraneminen vakanssoinin avulla sekä nuorten entistä aktiivisempi toiminta 4H:ssa. Toiminta on viime aikoina suuntautunut myös taajamiin. 4H:sta löytyy runsaasti virikkeitä taajamanuorillekin.
Jo vuodesta 1963 lähtien on piirin alueella työskennellyt 13 4H-neuvojaa. Lisäksi on viime vuosina voitu työllistää nuoria työttömiä erilaisiin 4H-neuvonta- ja palvelutehtäviin useita kymmeniä. Nuorten määrä 4H-toiminnassa Kainuussa on vaihdellut 2.800 – 3.200 vaiheilla ollen tällä hetkellä reilusti päälle 3.000.
Kun toimintaa ylläpidetään yhteiskunnan varoilla, on ehkä lopuksi paikallaan katsoa miten esim. kuntien tarkoitukseen myöntämät rahat ovat poikineet.
Kainuun kunnat ovat sijoittaneet vv. 1961 – 1980 yhteensä 2.083.910 mk. Kerholaisten saama bruttotulo yrityksistään samana ajanjaksona on ollut
10.529.455 mk. ja nettotulokin 7.148.890mk. On vaikeaa löytää toista nuorisojärjestöä, jonka toimintaan annetut varat tulevat 3-4 kertaisina takaisin.
1980-luku
1980-luku ei ollut uusien taloudellisten yritysmuotojen esille tuloa niin voimakkaasti kuin 1960 luvun loppupuoli ja 1970 luku. Kuitenkin voimme todeta, että ruusiakin toimintoja on mukaan tullut. Jo vuonna 1980 päätettiin tutkia mahdollisuuksia mm. potti- ja kennotaimituotantoa, joka johtikin yhteistyöhön Metsähallituksen kanssa Ylä-Kainuussa jo
seuraavana vuonna ja Kainuun Metsälautakunnan kanssa vuosikymmenen puolivälissä.
Luonnonmukainen viljely sanan varsinaisessa merkityksessä alkoi Kainuussa jo 1980 luvun vaihteessa. 4H-piiri nimesi tuolloin tätä toimintaa edistämään aivan oman neuvojan, koska näimme jo silloin, että tässä toiminnassa on itua. 4H-toiminnassa vihannesten viljely on ollut kautta aikojen luomassa vankkaa pohjaa luomuviljelylle, joka nyt on huomattava viljelymuoto maakunnassamme. Sieniasematoimintaa kokeiltiin muutaman vuoden ajan Valion kanssa yhteistyössä. Tämä toiminta kuitenkin lopahti kokeiluvuosien jälkeen.
Jo vuosikymmenen alkupuolella kokeiltiin nutriankin tarhausta, mutta se sortui ennakkoluuloihin sekä lihan että turkin kehnoihin markkinoihin.
Luonnontuotteiden keräily 1980 luvulla lisääntyi voimakkaasti. Kainuusta kerättiin 4H- nuorten toimesta mm. koivun-, mesiangervon-, vadelman-, mustikan ja puolukan lehtiä sekä kanervan, siankärsämön ym. kasvien kukkia parhaina vuosina yli 2.000 kuivakiloa. Toiminta jatkuu yhä laajenevissa merkeissä.
Eräs merkittävä yritysmuoto on parasta aikaa kehitteillä, nimittäin ravunviljely- Liikkeelle on lähdetty kurssittamalla nuoria antaen heille tietoa ravunviljelyyn liittyvistä asioista. Kainuuseen onkin perustettu 4H-piirin innoittamana muutama ravunviljely-yritys. Tämän toiminnan laajenemista odotamme 1990 luvulla.
4H-piirin kolmas vuosikymmen oli hyvin vilkas myös kansainvälisen toiminnan sektorilla. IFYE vaihtoon lähti Kainuusta ilahduttavan runsaasti. Tänne myös saapui ennätysmäärä nuoria eripuolilta USA:ta ja Eurooppaa. Tämä on antanut virkistävän lisän 4H-toimintaan maakunnassamme ja erikoisesti kerhokodeissa.
Erittäin merkittävän lisän kansainväliseen toimintaan toi yhteyksien avautuminen Neuvostoliittoon. Vuonna 1989 Pohjoiskalottitapahtumassa Kajaanissa oli ensi kertaa edustajat myös Neuvostoliitosta. Vuosi 1990 toi tullessaan uuden yhteyksien avautumisen Itä-Karjalaan.
4H-piiri on ollut voimakkaasti mukana Itä-Karjalaan suoritettavassa maatalouskonekeräyksessä. Piirillä on aivan oma projekti, kun keräämme käsi- että pientyökaluja Vuokkiniemeen Kostamuksen alueelle.
6.11.1990 teki piirin johtokunta päätöksen tietotaidon viennistä Vuokkiniemen perheviljelmien nuorille sekä Kostamuksen ja Vuokkiniemen yhteispalstoille. Alkanut vuosikymmen on tässä suhteessa uusia uria aukova kansainvälinen toiminnan muoto.
Nyt päättyneelle vuosikymmenelle mahtui kaksi maatalousnäyttelyä, joihin 4H - piiri osallistui näkyvillä ja monipuolisilla osastoilla.
Vuonna 1983 saatiin Kainuuseen kolme uutta neuvojavakanssia. Tämä lisäsi vakinaisten neuvojien lukumäärän 13: sta 16: sta.. Tämä onnenpotku saatiin aikaiseksi sillä, että 4H-yhdistyksissä oli työllistetty kunnallisella työllistämistuella nuoria yli kolmen vuoden ajan. 17. neuvojavakanssi saatiin Kainuuseen 1990 vuoden alussa.
Yhdistystasolla toimihenkilöitä alkaa olla riittävästi, mutta piiritaso ontuu tältä osin pahasti, on vain yksi päätoiminen toimihenkilö.
4H-toiminnan taloudellinen katsaus vuosilta 1981 – 1990. (1961 – 1991)
Kainuun kunnat ovat viimeisen kymmenen vuoden ajalla tukeneet 4H-työtä 8.650.417 markalla. Vastaavasti 4H-nuoret ovat samalla ajanjaksolla yrityksistään saaneet bruttona 29.132.344 mk ja nettona 19.398.922 mk.
30-vuotisen toiminnan aikana kunnat ovat rahoittaneet 4H-toimintaa Kainuussa 10.734.327 markalla. Samalla aikavälillä 4H- nuoret ovat saaneet yrityksistään tuottona 39.661.799 mk ja yrittäjätulona ”puhtaana käteen” 26.547.812 mk.
Edellä esitettyjen lukujen valossa 4H-toiminta on tuottoisaa toimintaa, kauan saa hakea vertaistaan.
Järjestön tunnuksena on nelilehtiapila, jossa H kirjaimet ovat todella velvoittavia;
Head = Pää, Hand = Käsi, Heart = Sydän ja Health = Terveys.
Vapaasti suomennettuna Harkinta – Harjaannus – Hyvyys – Hyvinvointi.
Vaikkapa vain hetkeksi pysähdymme tutkistelemaan noiden H kirjainten merkitystä, niin voimme todeta, että taakse kätkeytyy rikas elämä.
Toivokaamme, että 4H-toiminta saisi Kainuussa jatkossakin tuoda Kainuun nuorille monipuolista ja virikkeellistä toimintaa sekä antaa eväitä vastuulliseen, elämänmyönteiseen ja sisältörikkaaseen elämään.
Kainuun tulevaisuus on nuorissa.
Arvi Tuulenkari